Kirjailijan koko nimi + mahdolliset entiset nimet
1.1.1900 paikka - 31.12.2000 paikka
Elämäkerta
Aforistinen tuotanto:
Hauta:
Muut muistomerkit:
Nimikkoseura
Linkkejä
Aforismeja
MARIA JOTUNI
Kirjailijan koko nimi + mahdolliset entiset nimet
1.1.1900 paikka - 31.12.2000 paikka
Elämäkerta
Aforistinen tuotanto:
Hauta:
Muut muistomerkit:
Nimikkoseura
Linkkejä
Aforismeja
ERKKI MELARTIN
Kirjailijan koko nimi + mahdolliset entiset nimet
1.1.1900 paikka - 31.12.2000 paikka
Elämäkerta
Aforistinen tuotanto:
Hauta:
Muut muistomerkit:
Nimikkoseura
Linkkejä
Aforismeja
1.1.1900 paikka - 31.12.2000 paikka
Elämäkerta
Aforistinen tuotanto:
Hauta:
Muut muistomerkit:
Nimikkoseura
Linkkejä
Aforismeja
PAAVO HAAVIKKO
Kirjailijan koko nimi + mahdolliset entiset nimet
1.1.1900 paikka - 31.12.2000 paikka
Elämäkerta
Aforistinen tuotanto:
Hauta:
Muut muistomerkit:
Nimikkoseura
Linkkejä
Aforismeja
ARVI KIVIMAA
Kirjailijan koko nimi + mahdolliset entiset nimet
1.1.1900 paikka - 31.12.2000 paikka
Elämäkerta
Aforistinen tuotanto:
Hauta:
Muut muistomerkit:
Nimikkoseura
Linkkejä
Aforismeja
1.1.1900 paikka - 31.12.2000 paikka
Elämäkerta
Aforistinen tuotanto:
Hauta:
Muut muistomerkit:
Nimikkoseura
Linkkejä
Aforismeja
ELMER DIKTONIUS
Kirjailijan koko nimi + mahdolliset entiset nimet
1.1.1900 paikka - 31.12.2000 paikka
Elämäkerta
Aforistinen tuotanto:
Hauta:
Muut muistomerkit:
Nimikkoseura
Linkkejä
Aforismeja
J. H. ERKKO
Kirjailijan koko nimi + mahdolliset entiset nimet
1.1.1900 paikka - 31.12.2000 paikka
Elämäkerta
Aforistinen tuotanto:
Hauta:
Muut muistomerkit:
Nimikkoseura
Linkkejä
Aforismeja
SYLVI KEKKONEN
Kirjailijan koko nimi + mahdolliset entiset nimet
1.1.1900 paikka - 31.12.2000 paikka
Elämäkerta
Aforistinen tuotanto:
Hauta:
Muut muistomerkit:
Nimikkoseura
Linkkejä
Aforismeja
KERSTI BERGROTH
Kersti Solveig Bergroth
24.1.1886 Viipuri – 24.1.1975 Helsinki
Kersti Bergroth oli pappissukua sekä isänsä että äitinsä puolelta. Isänsä puolelta hänellä oli sukujuuria Uudellamaalla ja äitinsä (Lydia, os. Pettersson) puolelta Pohjanmaalla. Isä Adiel Bergroth oli vihitty papiksi ja hän toimi opettajana Viipurin ruotsalaisessa lyseossa ensin uskonnon ja suomen kielen lehtorina ja myöhemmin rehtorina. Adiel Bergroth oli myös valtiopäivämies, kirkolliskokousedustaja ja aktiivinen fennomaani. Kerstillä oli neljä sisarusta, joista myös Eva Hirn kirjoitti tyttökirjoja.
Kersti Bergroth suunnitteli opettajan uraa ja hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1910. Laudaturtyö käsitteli ranskalaista kirjallisuutta. Bergroth aloitti kirjailijanuransa vuonna 1911 ruotsinkielisellä novellikokoelmalla Augusti ja hän kuului Dagdrivare-ryhmään. Vuosina 1912-1917 kirjailija oli naimisissa lehtori Samuel Hagelin kanssa, joka kuitenkin kuoli vuonna 1917. Samana vuonna ilmestyi Bergrothin ensimmäinen Mary Manck -nimimerkillä kirjoittama tyttöromaani Evas klass (Eevan luokka). Aikakauden moralismista suhteellisen vapaana Eva-sarja ennakoi modernia nuorisokirjallisuutta ja kirjoja luetaan edelleen.
Vuonna 1920 Bergroth vaihtoi suomen kieleen. Vuonna 1932 hän avasi uusia uria kirjallisuuteemme karjalaismurteisella näytelmällä Anu ja Mikko. Vuonna 1933Bergrothille myönnettiin Rosendahlin näytelmäpalkinto. Anu ja Mikko on jäänyt elämään Orvo Sarvikiven (1940) ja Ville Salmisen (1956) elokuvasovituksissa ja esimerkiksi kesäteattereissa sitä saatetaan yhä esittää niin kuin hänen toista karjalaismurteella kirjoittamaansa näytelmää Kupersaare Antti (1956). Nimimerkillä Tet Bergroth kirjoitti elokuvakäsikirjoituksia Valentin Vaalalle.
Vuosina 1922-1930 Bergroth oli naimisissa kuvataiteilija Alexander Matsonin kanssa. Liitto päättyi eroon. 1920-luvun lopulla Bergroth oli perustamassa kirjailijoiden sananvapausjärjestöä Suomen PEN -klubia ja toimi sen puheenjohtajana jonkin aikaa. 1920- ja 1930-luvuilla Bergroth kohosikin kirjalliseksi auktoriteetiksi: hänelle myönnettiin valtion kirjallisuuspalkinto 1922 ja 1930 sekä SKS:n palkinto 1933.
Bergroth oli myös aktiivinen antroposofi. Suomen antroposofisen liiton johtokuntaan kirjailija kuului vuosia ja toimi myös sen puheenjohtajana. 1920-luvun lopulla Bergroth toimitti yhdessä silloisen miehensä kanssa hengeltään antroposofista aikakauskirjaa Sininen kirja. Vuosina 1934-1938 Bergroth oli antroposofisen Päiväkirjan päätoimittaja. Suomalaisista aforisteista niin ikään karjalaissyntyinen Erkki Melartin edustaa samantyyppistä aateperintöä: Melartin oli teosofiseen liikkeeseen kuuluvan Ruusu-Ristin jäsen.
Vuonna 1950 Bergroth sai Pro Finlandia -mitalin. 1950-luvun modernistipolvi ei kuitenkaan arvostanut Kersti Bergrothin tuotantoa. Tässä mielessä hän jakoi häntä puolisen vuotta vanhemman V. A. Koskenniemen (1885-1962) kohtalon. 1950-luvun puolivälissä Bergroth muutti yhdessä kirjailija Liisa Ottosen kanssa Roomaan. Rooman ajalta häneltä ilmestyi muun muassa Rooma-aiheisten esseiden kokoelma Maailman Rooma (1957).
1970-luvun alussa Bergroth palasi Suomeen ja häneltä ilmestyivät muistelmat Alkusoitto (1971) ja Löytöretki (1973) sekä aforismikokoelma Meidän elämämme täällä (1973). Kolmannen ja viimeisen aforismikokoelmansa hän julkaisi 87-vuotiaana, mikä lienee lajin ikäennätys Suomessa. Kun kirjailijan syntymästä oli kulunut sata vuotta vuonna 1986, Yle TV1 esitti draamadokumentin Meidän elämämme täällä ja Eeva-sarjaan perustuvan draamasarjan.
Kirjailijana Bergroth oli erittäin monipuolinen ja kielitaitoinen: ruotsin, suomen ja karjalaismurteen lisäksi hän kirjoitti saksaksi ja käänsi englantilaista ja ranskalaista kirjallisuutta. Bergrothilta ilmestyi kaikkiaan n. 70 kirjaa, jotka on ehkä Eva-sarjaa ja karjalanmurteisia näytelmiä lukuun ottamatta kuitenkin unohdettu. Vuosina 1952-1953 ilmestyi Teokset 1-5 ja vuonna 1958 Kersti Bergrothin parhaat pakinat.
Aforistinen tuotanto:
Heräjä, armas synnyinmaa (1935)
Muistiinpanoja (1955)
Meidän elämämme täällä (1973)
Hauta:
Helsinki, Hietaniemen hautausmaa, vanha alue 3-6-7
Laakeassa, vaakatasoisessa, aaltopintaisessa ja kuuteen ruutuun jaetussa muistomerkissä sitaatti näytelmästä Anu ja Mikko:
Kohtsilläähä se ikä o lopuss, a sitt alkaakii se makia ikusuus.
Hautausmaalla ei liene toista murreasuista hautakirjoitusta.
Linkkejä
Lappeenrannan kirjaston sivu Kersti Bergrothista
Eevan luokka Elävässä arkistossa
Aforismeja
Opettamalla, että vanhat ovat halveksittavia, nykyiset nuoret valmistavat itselleen hyvin ikävän tulevaisuuden. (Meidän elämämme täällä, 1973).
AARO HELLAAKOSKI
Aaro Hellaakoski
22.6.1893 Oulu – 23.11.1952 Helsinki
Helaakosken suku on lähtöisin Keski-Pohjanmaalta Pyhäjoelta. Isoisä Antti Helaakoski (1829-1898) oli katkaissut suvun maanviljelijäketjun ja toimi laivan kapteenina ja vaurastui kauppamerenkululla. Isä Antti Rietrikki Helaakoski toimi luonnonhistorian ja maantiedon opettajana ja äiti Aina Maria (os. Lindman) omisti ompelimon. Aaro oli perheen esikoinen ja kärsi synnynnäisestä huulihalkiosta. Vuonna 1905 perhe muutti isän työpaikan vuoksi pariksi vuodeksi Turkuun. Vuosina 1907-09 perhe asui samassa rakennuksessa (Kauppurienkatu 6, Kaarlenholvi) kuin J. L. Runeberg käydessään Oulun triviaalikoulua vuosina 1812-14. Muistettakoon, että Runebergin isä oli merikapteeni. Vuonna 1912 isä sai Tampereen lyseon luonnonhistorian ja maantieteen vanhemman lehtorin viran ja Aaro jäi Ouluun kummitätinsä luokse suorittamaan opintojaan. Vuonna 1913 hän suoritti ylioppilastutkinnon yksityisesti riitauduttuaan matematiikan opettajansa kanssa.
Vuonna 1916 ilmestyi Aaro Hellaakosken esikoiskokoelma Runoja, jonka kanteen sukunimi tuli kahdella l-kirjaimella. Oulusta olivat kotoisin myös V. A. Koskenniemi (1885-1962) ja Juhani Siljo (1888-1918).
Kirjallisuuden lisäksi Aaro Hellaakoskea kiinnostivat kuvataiteet ja hänen taiteilijaystäviään ylioppilasvuosina olivat muun muassa Wäinö Aaltonen, Kalle Carlstedt, Viljo Kojo, Joel Lehtonen ja Paavo Lehtonen. Vuonna 1916 Aaro Hellaakoski oli perustamassa ekspressionismista innostuneiden kuvataiteilijoiden Marraskuun ryhmää, mutta jäi sen ulkojäseneksi.
Tammikuussa 1918 Aaro Hellaakoski myöhästyi pohjoiseen pakenevien valkoisten joukoista ja jäi punaisten puolelle Tampereelle. Tampereen valloituksessa valkoisten puolella taistellut Juhani Siljo menehtyi saamiinsa vammoihin. Tampereen valloituksen jälkeen Aaro Hellaakoski liittyi Oulun läänin 1. vapaaehtoiseen rintamakomennuskuntaan. Hän ei kuitenkaan joutunut rintamalle, vaan Kotkaan vankileirinvartijaksi.
Vuosina 1921-23 Aaro Hellaakoski maalasi kolmisenkymmentä akvarellia ja oli Suomen Taiteilijaseuran jäsen. Seuran jäsenistä läheisin oli Wäinö Aaltonen, joka vuodesta 1919 lähtien ikuisti Hellaakosken piirteet muotokuviin ja pronssiin useinakin versioina. Hellaakoski oli muun muassa Savonlinnan sankaripatsaan (1921) mallina. Vuonna 1924 Hellaakoski meni naimisiin Wäinö Aaltosen sisaren Lempi Aaltosen kanssa. Vuonna 1927 ilmestyi Aitta-lehdessä Hellaakosken ensimmäinen aforismisikermä Jaakopinpaini.
Paitsi runoilija ja taidemaalari, Hellaakoski oli myös tutkija ja opettaja. Vuonna 1928 hän väitteli Puulan järviryhmän kehityshistoriasta. Samana vuonna häneltä ilmestyi modernistinen runokokoelma Jääpeili. Kokoelma sisältää muun muassa unen ja valveen rajamailla syntyneen surrealismiklassikon Hauen laulu. Hellaakosken väitöskirjassa taas on kuva veden alta paljastuneesta muinaismetsän kannokosta. Vuonna 2011 tullaan Helsingin Musiikkitalon puistoalueella paljastamaan oululaisen kuvataiteilija Reijo Hukkasen veistos Laulupuut. Idean veistokseen Hukkanen sai Hauen laulu -runosta. Musiikkitalo sijaitsee 1800-luvun lopussa täytetyn Kluuvinlahden rannalla. Vielä 1800-luvun alussa Kluuvinlahti ulottui paikkaan, johon sittemmin pystytettiin Runebergin patsas. Tulevan Finlandiapuiston suunnitelmaan kuuluu Kluuvinlahden osittainen palauttaminen kanavan ja altaan muodossa.
Hellaakoski oli myös innokas pyöräilijä. 1890-luvun lopussa rakennetun ja vuonna 2009lopullisesti puretun Helsingin satamaratakuilun paikalle tullaan rakentamaan kevyen liikenteen väylä, joka tulee muun muassa yhdistämään Finlandiapuiston Hietaniemen hautausmaahan. Samalla Baana kulkee läheltä Hellaakosken kotia, työpaikkaa (Tyttönormaalilyseo sijaitsi Runeberginkadulla) ja hautaa.
Aaro Hellaakoski toimi Suomalaisen tyttölyseon (v. 1934 Tyttönormaalilyseo) vanhempana lehtorina 1927-35 ja yliopettajana 1932-52 sekä maantieteen dosenttina Helsingin yliopistossa 1930-49. Hänen lempinimensä Suomalaisessa tyttölyseossa oli "Koukku". Hellaakosken perhe asui Museokatu 34:ssa. Muita Töölössä asuneita aforisteja ovat Elmer Diktonius (1896-1961) ja Maria Jotuni (1880-1943).
Jatkosodan sytyttyä Hellaakoski julkaisi kokoelman Vartiossa, jossa hän valitti, että ei voi olla taisteluissa mukana. Sotien jälkeen Hellaakoski hakeutui Kiilan vasemmistolaiseen kirjailijaryhmään, joka piti muun muassa Elmer Diktoniusta esikuvanaan. Tästä seurasi välirikko perheystävä V. A. Koskenniemen kanssa, joka piti Hellaakoskea takinkääntäjänä. Osansa Koskenniemen sodanjälkeisiin takinkääntäjiin kohdistamasta kritiikistä sai myös Hellaakosken serkkupuoli kriitikko Anna-Maria Tallgren. Hellaakoski kuitenkin pettyi uuteen vasemmistolaiseen kulttuuriin ja alkoi etsiä lohtua ja rauhaa perheen Taipalsaarella sijaitsevan kesäpaikan luonnosta. Hellaakosken kuolinvuonna 1952 ilmestyi runokokoelma Sarjoja. Hellaakosken hautamuistomerkissä on sitaatti Satakieli-sarjasta:
Olen valmis kuunteluun. En kaipaa mitään.
Olen olematon, jota sisältä kiirehditään.
Olen vastaanottaja vain. Olen soiva.
Hellaakoski kuoli syöpään. Vuonna 1955 ilmestyi Kaarlo Marjasen toimittamana aforismikokoelma Lumipalloja.
Aforistinen tuotanto:
Lumipalloja (1955)
Hauta:
Helsinki, Hietaniemen hautausmaa, vanha alue 11-2-11
Wäinö Aaltosen monumentti.
Muut muistomerkit:
Muistolaatta, Kaarlenholvi, Kauppurienkatu 6, Oulu:
Runoilija, filosofian tohtori Aaro Hellaakoski, syntynyt Oulussa 1893, kuollut Helsingissä 1952. Nuoruudenkoti tässä talossa 1907-1909. "Vain kuvastajana olen kuuntelijana."
Oulun Päivänä 1974 Oulu-seura
http://www.ouka.fi/kirjasto/kavely/
Muistolaatta, Museokatu 34, Helsinki:
RUNOILIJA TIEDEMIES
AARO HELLAAKOSKI
ASUI TÄSSÄ TALOSSA
1925-1952
http://wsoy.fi/yk/news/show/1194
Kaksi kuvaa asunnosta, vaimosta ja kotiapulaisesta: Kari Hakli. Helsinki 1967-77. Helsingin kaupunginmuseo.
Nimikkoseura
Linkkejä
Oulun kaupunginkirjaston sivusto Aaro Hellaakoskesta
Kuusi runoilijaa (1948) YLE Elävässä Arkistossa
Aforismeja
On toisinaan hiuksenhieno ero kahdella vastakohdalla: minulle tapahtuu ja minä tapahdun. Kun tämä ero häviää, tapahtuu synteesi: luominen. (Puhelinlangat-sikermä).
22.6.1893 Oulu – 23.11.1952 Helsinki
Helaakosken suku on lähtöisin Keski-Pohjanmaalta Pyhäjoelta. Isoisä Antti Helaakoski (1829-1898) oli katkaissut suvun maanviljelijäketjun ja toimi laivan kapteenina ja vaurastui kauppamerenkululla. Isä Antti Rietrikki Helaakoski toimi luonnonhistorian ja maantiedon opettajana ja äiti Aina Maria (os. Lindman) omisti ompelimon. Aaro oli perheen esikoinen ja kärsi synnynnäisestä huulihalkiosta. Vuonna 1905 perhe muutti isän työpaikan vuoksi pariksi vuodeksi Turkuun. Vuosina 1907-09 perhe asui samassa rakennuksessa (Kauppurienkatu 6, Kaarlenholvi) kuin J. L. Runeberg käydessään Oulun triviaalikoulua vuosina 1812-14. Muistettakoon, että Runebergin isä oli merikapteeni. Vuonna 1912 isä sai Tampereen lyseon luonnonhistorian ja maantieteen vanhemman lehtorin viran ja Aaro jäi Ouluun kummitätinsä luokse suorittamaan opintojaan. Vuonna 1913 hän suoritti ylioppilastutkinnon yksityisesti riitauduttuaan matematiikan opettajansa kanssa.
Vuonna 1916 ilmestyi Aaro Hellaakosken esikoiskokoelma Runoja, jonka kanteen sukunimi tuli kahdella l-kirjaimella. Oulusta olivat kotoisin myös V. A. Koskenniemi (1885-1962) ja Juhani Siljo (1888-1918).
Kirjallisuuden lisäksi Aaro Hellaakoskea kiinnostivat kuvataiteet ja hänen taiteilijaystäviään ylioppilasvuosina olivat muun muassa Wäinö Aaltonen, Kalle Carlstedt, Viljo Kojo, Joel Lehtonen ja Paavo Lehtonen. Vuonna 1916 Aaro Hellaakoski oli perustamassa ekspressionismista innostuneiden kuvataiteilijoiden Marraskuun ryhmää, mutta jäi sen ulkojäseneksi.
Tammikuussa 1918 Aaro Hellaakoski myöhästyi pohjoiseen pakenevien valkoisten joukoista ja jäi punaisten puolelle Tampereelle. Tampereen valloituksessa valkoisten puolella taistellut Juhani Siljo menehtyi saamiinsa vammoihin. Tampereen valloituksen jälkeen Aaro Hellaakoski liittyi Oulun läänin 1. vapaaehtoiseen rintamakomennuskuntaan. Hän ei kuitenkaan joutunut rintamalle, vaan Kotkaan vankileirinvartijaksi.
Vuosina 1921-23 Aaro Hellaakoski maalasi kolmisenkymmentä akvarellia ja oli Suomen Taiteilijaseuran jäsen. Seuran jäsenistä läheisin oli Wäinö Aaltonen, joka vuodesta 1919 lähtien ikuisti Hellaakosken piirteet muotokuviin ja pronssiin useinakin versioina. Hellaakoski oli muun muassa Savonlinnan sankaripatsaan (1921) mallina. Vuonna 1924 Hellaakoski meni naimisiin Wäinö Aaltosen sisaren Lempi Aaltosen kanssa. Vuonna 1927 ilmestyi Aitta-lehdessä Hellaakosken ensimmäinen aforismisikermä Jaakopinpaini.
Paitsi runoilija ja taidemaalari, Hellaakoski oli myös tutkija ja opettaja. Vuonna 1928 hän väitteli Puulan järviryhmän kehityshistoriasta. Samana vuonna häneltä ilmestyi modernistinen runokokoelma Jääpeili. Kokoelma sisältää muun muassa unen ja valveen rajamailla syntyneen surrealismiklassikon Hauen laulu. Hellaakosken väitöskirjassa taas on kuva veden alta paljastuneesta muinaismetsän kannokosta. Vuonna 2011 tullaan Helsingin Musiikkitalon puistoalueella paljastamaan oululaisen kuvataiteilija Reijo Hukkasen veistos Laulupuut. Idean veistokseen Hukkanen sai Hauen laulu -runosta. Musiikkitalo sijaitsee 1800-luvun lopussa täytetyn Kluuvinlahden rannalla. Vielä 1800-luvun alussa Kluuvinlahti ulottui paikkaan, johon sittemmin pystytettiin Runebergin patsas. Tulevan Finlandiapuiston suunnitelmaan kuuluu Kluuvinlahden osittainen palauttaminen kanavan ja altaan muodossa.
Hellaakoski oli myös innokas pyöräilijä. 1890-luvun lopussa rakennetun ja vuonna 2009lopullisesti puretun Helsingin satamaratakuilun paikalle tullaan rakentamaan kevyen liikenteen väylä, joka tulee muun muassa yhdistämään Finlandiapuiston Hietaniemen hautausmaahan. Samalla Baana kulkee läheltä Hellaakosken kotia, työpaikkaa (Tyttönormaalilyseo sijaitsi Runeberginkadulla) ja hautaa.
Aaro Hellaakoski toimi Suomalaisen tyttölyseon (v. 1934 Tyttönormaalilyseo) vanhempana lehtorina 1927-35 ja yliopettajana 1932-52 sekä maantieteen dosenttina Helsingin yliopistossa 1930-49. Hänen lempinimensä Suomalaisessa tyttölyseossa oli "Koukku". Hellaakosken perhe asui Museokatu 34:ssa. Muita Töölössä asuneita aforisteja ovat Elmer Diktonius (1896-1961) ja Maria Jotuni (1880-1943).
Jatkosodan sytyttyä Hellaakoski julkaisi kokoelman Vartiossa, jossa hän valitti, että ei voi olla taisteluissa mukana. Sotien jälkeen Hellaakoski hakeutui Kiilan vasemmistolaiseen kirjailijaryhmään, joka piti muun muassa Elmer Diktoniusta esikuvanaan. Tästä seurasi välirikko perheystävä V. A. Koskenniemen kanssa, joka piti Hellaakoskea takinkääntäjänä. Osansa Koskenniemen sodanjälkeisiin takinkääntäjiin kohdistamasta kritiikistä sai myös Hellaakosken serkkupuoli kriitikko Anna-Maria Tallgren. Hellaakoski kuitenkin pettyi uuteen vasemmistolaiseen kulttuuriin ja alkoi etsiä lohtua ja rauhaa perheen Taipalsaarella sijaitsevan kesäpaikan luonnosta. Hellaakosken kuolinvuonna 1952 ilmestyi runokokoelma Sarjoja. Hellaakosken hautamuistomerkissä on sitaatti Satakieli-sarjasta:
Olen valmis kuunteluun. En kaipaa mitään.
Olen olematon, jota sisältä kiirehditään.
Olen vastaanottaja vain. Olen soiva.
Hellaakoski kuoli syöpään. Vuonna 1955 ilmestyi Kaarlo Marjasen toimittamana aforismikokoelma Lumipalloja.
Aforistinen tuotanto:
Lumipalloja (1955)
Hauta:
Helsinki, Hietaniemen hautausmaa, vanha alue 11-2-11
Wäinö Aaltosen monumentti.
Muut muistomerkit:
Muistolaatta, Kaarlenholvi, Kauppurienkatu 6, Oulu:
Runoilija, filosofian tohtori Aaro Hellaakoski, syntynyt Oulussa 1893, kuollut Helsingissä 1952. Nuoruudenkoti tässä talossa 1907-1909. "Vain kuvastajana olen kuuntelijana."
Oulun Päivänä 1974 Oulu-seura
http://www.ouka.fi/kirjasto/kavely/
Muistolaatta, Museokatu 34, Helsinki:
RUNOILIJA TIEDEMIES
AARO HELLAAKOSKI
ASUI TÄSSÄ TALOSSA
1925-1952
http://wsoy.fi/yk/news/show/1194
Kaksi kuvaa asunnosta, vaimosta ja kotiapulaisesta: Kari Hakli. Helsinki 1967-77. Helsingin kaupunginmuseo.
Nimikkoseura
Linkkejä
Oulun kaupunginkirjaston sivusto Aaro Hellaakoskesta
Kuusi runoilijaa (1948) YLE Elävässä Arkistossa
Aforismeja
On toisinaan hiuksenhieno ero kahdella vastakohdalla: minulle tapahtuu ja minä tapahdun. Kun tämä ero häviää, tapahtuu synteesi: luominen. (Puhelinlangat-sikermä).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)